Maanantai 1.3.

Viikko alkoi Kora-kurssin pakollisella vetokoedemolla, joka oli oikeastaan ihan mielenkiintoinen käytännön demo laitoksen suunnalta. Seuraavana vuorossa olikin muuttoleikki uuteen kotiin, Teekkarikylään. Puolentoista vuoden jonotus palkittiin, ja ylioppilaskunnalta tuli helmikuussa asuntotarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Muuton myötä hoidettavia asioita oli kasaantunut mittava määrä, joista yksi oli vuoden toisen KoLehden painokuntoon saattaminen. Deadline oli vierähtänyt jo reilu viikko sitten ja materiaali seuraavaan lehteen olikin jo pääpiirteittäin kasassa. Enää tarvitsi löytää kalenterista tilaa lehden taittamista varten, joka oli tällä kertaa taatusti helpompaa kuin ensimmäisen numeron pakertaminen. Koko viikko näytti kuitenkin kalenterista katsottuna niin täydeltä, että arvelin taiton siirtyvän seuraavalle viikolle.

Tiistai 2.3.

Aamu alkoi reippaasti, kun päätin mennä matematiikan luennolle katsomaan, että mitä uusi luennoitsija toisi mukanaan kurssille. Nähtävästi moni muukin oli yhtä kiinnostunut asiasta, sillä luennolla oli normaalia enemmän väkeä. Luennon jälkeen ampaisimme kaverin kanssa noutamaan vielä ne huonekalut vanhalta asunnolta, jotka eivät mahtuneet henkilöautoon. Kun yhdistetään vuodesohva ja viides kerros ja siitä vähennetään hissi, on lopputulos epäilemättä hikinen. Iltapäivästä eteenpäin aika kuluikin sitten KIK-SIK-turjanaisten valmisteluihin Sellon ja Rantsun välisessä maastossa. Meno oli säästä johtuen hillitty ja meno Rantsulla lakkasi mukavan aikaisin.

Keskiviikko 3.3.

“Hyvää syntymäpäivää!” oli päivän teema. Kaikki muut onnentoivotusten muodot ovat mukavia, paitsi tekstarit, joihin on aina yhtä rasittavaa keksiä hauska vastaus.

Palasin koululta ajoissa kämpälle, sillä huone piti saada säädylliseen kuntoon, jos vaikka paikan pääle tulisi illalla pari kaveria käymään huonosta tiedotuksesta huolimatta.

Illanistuijaisten päätteeksi suuntasimme Diniin, kuten oli sovittu. Kello löi puolta yötä juuri automatkalla ja kuljettaja sammuttikin ajovalot teekkarihymnin ajaksi. Bussikuskit eivät vain tuntuneet ymmärtävän että kello oli kaksitoista, kun he räpyttelivät meille valojaan.

Torstai 4.3.

Torstai kului nopeasti ohi ihmetellessä kummallista jomotusta, joka tuli päästä. Oliko kyseessä kaikki ne asiat, joita päätoimittajalla oli huolehdittavanaan, vai oliko taustalla kenties jokin muu syy? Olin joka tapauksessa lupautunut viestintätoimikunan vaihdossa pitämään yhteyttä muiden kiltojen päätoimittajiin ja vaihtosta oli kulunut jo pari viikkoa, enkä ollut tehnyt asian eteen muuta kuin Facebook- ryhmän. Tarkoituksena oli, että päätoimittajat kokoontuisivat aina parin kuukauden välein jakamaan ammattisalaisuuksiaan, esimerikiksi lounaan taikka tuopin merkeissä.

Perjantai 5.3.

Perjantainen Kentin keikka siirtyi kahdella päivälle eteenpäin jäätilanteen vuoksi, mikä jaksoi naurattaa useampaan otteeseen. Tämä järjestely oikeastaan kelpasia minulle mainosti, sillä ehdin hieman korjailemaan KoLehden juttuja perjantai-iltapäivästä, ennen teollisuusministerin ja graafikon syntymäpäivävastaanottoa.

Lauantai 6.3.

Tätä päivää olin odottanut mielenkiinnolla, sillä illalla oli tiedossa suomenkielen opiskelijoiden ainejärjestön, Siula:n 60-vuotisjuhlat, jonne menimme edustamaan Koneinsinöörikiltaa entisen päätoimittajan, Eetun kanssa.

Pilkkua viilattiinkin lauluissa useampaan otteeseen pöytäjuhlan aikana ja juhlista jäi mukava maku. Toivottavasti myös humanistit olivat samaa mieltä mäidän vierailustamme.

Oikeastaan oli ihan mielenkiintoista ja avartavaa nähdä, että millaista elämä on teekkarikulttuurin tuolla puolen. Ei minussa kuitenkaan humanisti päässyt heräämään, mikä lieneekin tärkeintä.