Toimitusjohtajan tunnustukset

Maanantai 7.9.2009

Ei hyvin ala. Ensimmäinen "oikea" koulupäivä ja meitsi on kipeä. Ei siinä mitään, mut toimituksen kokous olis ollu tänään. Ilmoittautuneitakin oli ihan mukavasti ja olis ollu hauska nähdä koko konkkaronkka kesän jälkeen. Muuten ehkä toimis uudistettu versio saunasta, viinasta ja tervasta eli Burana, Duact ja C-vitamiiniporeet, mut ei uskalla ottaa riskiä, että koko toimitus sairastuu ihan deadlinen alla.

Ei auta kuin Soittaa Janille (killan viestintäministeri, eli se joka on päävastuussa kaikesta tiedotuksesta) ja kertoa tilanne. Päätetään että laitetaan koko killalle ylimääräinen sähköposti peruutuksesta ja uudesta tapaamisajasta. Sit käyn vielä varmuuden vuoksi muokkaamassa nettisivujen tapahtumakalenteriin isolla tekstin 'peruutettu' palaverin kohdalle ja lisään torstaille uuden ajan. Vielä tekstiviesti kaikille ilmoittautuneille ja saan alkaa sairastaan.

Tiistai 8.9.2009

Flunssa hellittää, mut uutiset senkun pahenee. Jomppe (toinen phuksikapteeneista) kertoo, ettei yksikään phuksi saanu eilistä tiedotetta. Syynä se ettei phukseja oltu vielä lisätty killan tiedotuslistalle, ainoastaan phuksit09-listalle. Täytyy toivoa, ettei kukaan ollut tulossa ilmoittamatta.

Tänään sain ilmoittauduttua viimeisille kursseille. Tälle syksylle otan rehellisesti vain 22 noppaa. Huomasin keväällä, ettei musta oo tekemään sekä opiskeluja, että KoLehteä täysillä. Tiedän että on sellaisikin jotka käy töissä, hoitaa kiltahommat viimeisen päälle ja sen lisäks repii hirveitä opintopistemääriä ja kännejä. Minä en kuulu näihin, mutta onneksi ei tarvitsekaan.

Kipeydestä ja muista vastoinkäymisistä huolimatta tänään tapahtui myös jotain ihanaa. Yksi toimituksen tytöistä tuli toivottamaan pikaista paranemista ja toi lautasen täydeltä itse leivottua omenapiirakkaa. ?Mitä pelottavampi olet, sitä enemmän kukkia saat, kun sairastat?, vai miten se nyt oli...

Keskiviikko 9.9.2009

Heureka! Vihdoinkin mun mielikuva on kirkas. Ja vastaus on vihreä, uusi kansikuva nimittäin. Vihreä on just se mitä kaipaan kuvaamaan tän lehden ilmestymishetkeä. Kesäloma on jo ohi, mutta syksylle ei olla vielä annettu periksi. Se ei ole vastaleikatun nurmikon vihreä, niinkuin kesällä. Vaan se on enemmänkin sellainen vaahteranvihreä, sellainen joka ei ihan vielä ole muuttunut punaiseksi. Ja seuraavan lehden väri onkin punainen. Punainen kuin pikku-joulu ja etenkin punainen kuin Bordelli. Grrau!

Huh. Sitä taitaa tulla hieman levottomaksi näin deadlinen alla. Siihen on enää kolme päivää. Täytyy toivoa, että joku täräyttää mut takaisin raitelle, jos alan vouhottaa liikaa. Ensimmäinen täräyttäjä on todennäköisesti Lauri (valokuvaaja, joka on tähän asti hoitanut kansikuvat), kun laitoin sille viestiä kahdelta yöllä...

Torstai 10.9.2009

On täysi ja hyvä olo. Oon erittäin tyytyväinen tän päiväisen kokouksen antiin. Tai no, ei näitä meidän tapaamisia oikein kokouksiksi voi kutsua. Ruokatoimittajamme Mokki tuli meille tuntia ennen palaverin alkua loihtimaan toimitukselle lasagnea. Muuten ehkä osaisin itsekin jotain kokkailla, mutta taitoa tarvitaan jotta pysytään budjetissa. Tänäänkin oli täytettävä 11 nälkäistä reportteria kymmenellä eurolla. Saa nähdä millainen vilske meidän solutilassa on sinä päivänä, kun onnistun keksimään tapaamisajan, joka sopii koko toimitukselle.

Syötiin, jutusteltiin ja tutustuttiin. Toimitus sai vahvistuksekseen kaksi phuksityttöä, jotka oli heti innokkaina tekemessä juttua nyt ilmestyvään numeroon, vaikka deadlineen on enää kaksi päivää. Ehkä innostuksen tuli tarttui vanhaankin toimitukseen, sillä näyttää siltä, että saan jutut todella sunnuntaihin mennessä.